Lauantaina 3.8. kokoonnuttiin villalankapatojen ääreen. Sää oli mitä parhain liemien keittelyyn Brunkominjärven rannalla. Harmi, että niin monella oli voittamaton este; kesällä vaan tapahtuu niin paljon, on juhlia, talkoita sun muuta.
Aluksi pidettiin ihan pienet kirjasulkeiset eli tutkittiin niitä kahta kirjaa, jotka emäntä sattui omistamaan (kirjaston kummalliset kesäaukioloajat!).
Sitten vain langat purettumaan entiseen saunanpataan ja väriainekset kiehumaan pienempiin kattiloihin. Soppailutauon jälkeen päästiin siirtämään langat väriliemiin. Jotta langat olisivat jotenkuten roskattomia värjäyksen jälkeen, on liemet hyvä siivilöidä. Talon kellari oli taas kerran syönyt sen ison sihdin, mutta ei hätää. Kierrätyskeskuksesta jokunen vuosi sitten löytynyt umpiointi- eli reksauskattila osoittautui hyvin monikäyttöiseksi vehkeeksi; toimii talvella tuhka-astiana ja kesällä värjäyskattilana ja lisäksi kuperan kannen keskellä on reikä. Kansi ylösalaisin käännettynä ja hylkytylliverhopalalla varustettuna toimi oikein hyvin sihtinä. Tältä hässäkältä voi tietysti välttyä tunkemalla värjäysaineet sukkahousuihin, pesupussiin tms.
Tavoitteena oli saada punaista ja vihreää. Punaista saa ostovärien, krapin ja kokenillin, lisäksi seitikeistä. Metsästähän ei elokuun alussa mitään löytynyt, joten oli hyvä tilaisuus tehdä tilaa emännän pakastimeen. Veriseitikit lähtivät hyötykäyttöön ja vapauttivat pienen kolon kauden sadolle. Seitikeistä saadaan kirjan mukaan punaista ja oranssia lämpötilasta riippuen. Sen verran hyvin juttu luisti iloisella joukolla, että liemi kuumeni vähän yli aiotun. Tuloksena oli oranssihtavan-ruskehtavan-punertavan sävyistä lankaa. Vihreää keiteltiin pietaryrtin varsista ja lehdistä. Kuvassa Rainin käsivarrella olevat langat olivat alunperin ruskehtavaa luonnonväristä, muut luonnonvalkoista.
Dagen efter: Emännälle jäi putki päälle, kun liemiä ja muita aineksia oli jäljellä. Sienistä irti jälkiväriä, pietaryrteistä kukatkin käyttöön, kuivatut tiikerinkaunosilmät pois pölyttymästä ja kokeiluun myös kuivattu tyrnimäski, jota yhtenä vuonna tuli siskon supersadon puristelusta enemmän, kuin kukaan koskaan pystyy syömään. Liemen väri oli lupaava, mutta langasta tuli aika haaleaa beigeä. Tulipahan testatuksi.
Kuvan lankojen värjäysaineet vasemmalta lukien: pietaryrtin kukat, tiikerinkaunosilmä, tyrnimäski, veriseitikki (jälkijälkivärjäys, jälkivärjäys ja ensimmäinen värjäys) ja pietaryrtin varret ja lehdet.
Kiitokset Rainille vastuun jakamisesta, Ullalle ihanasta ruokajuomasta ja kaikille mukana olleille tosi hauskasta seurasta!
